lauantai 1. huhtikuuta 2017

Nöyryytys autoliikkeessä

Tämä tapahtui kuluneella viikolla eräässä autokaupassa, kun menin tutustumaan uudistettuun, vuoden 2017 malliin, josta olin nähnyt mainoksia. Jouduin harhailemaan suuressa hallissa uusien autojen välissä, kun kukaan myyjistä ei tullut palvelemaan, vaikka heitä oli paikalla neljä tai viisi eikä sillä hetkellä ollut muita asiakkaita. Myyjillä oli selvästi muuta tärkeämpää tekemistä; asiakkaan auttaminen ei kiinnostanut. Olin näkymätön asiakas.

Uskaltauduin häiritsemään heitä, kun en löytänyt sitä, mitä etsin. "Ei täällä ole niitä, koska ne ovat renkaiden vaihdossa", he vastasivat lyhyesti. "Ulkona voisi olla yksi, mutta me emme voi lähteä näyttämään.” Syynä oli se, että autojen avaimet sattuvat olemaan sillä hetkellä niin sekaisin, ettei kaapista löytynyt oikeaa.

Ei tästä tule mitään, ajattelin ja aioin lähteä ulos. Vaimoni, joka ei ole kiinnostunut autoista, vaan pikemminkin vihaa autokauppoja yhtä paljon kuin rautakauppoja, oli jo siinä vaiheessa lähtenyt pois. Hän sanoi, ettei jaksaisi kuunnella teknisiä selostuksia.

Tunsin itseni hölmöksi ja onnettomaksi, kun en tiennyt, mitä tekisin. Kärsimykseni palkittiin, kun lopulta odottelun jälkeen luvattiin ajaa parkkialueelle se auto, jonka halusin nähdä. Harmikseni se ei ollut sedan vaan tavaran kuljetukseen sopiva farmari, joka oli tupaten täynnä talvirenkaita.

Silti olin vielä hyvällä tuulella ja kehuin, että uusi malli näyttää minusta oikein hyvältä. 
- "Ei tämä mikään uusi malli ole", tokaisi myyjä. 
- "Onhan tämä monesta kohtaa ihan eri näköinen, tyylikkäämpi, kuin edellisen vuoden malli", väitin minä.
- "No joo, ehkä on vähän stailattu", hän myönsi.
En lannistunut vaan halusin nähdä sisältä, vaikka myyjä esteli sanomalla, ettei siellä ole mikään muuttunut. Istuin kuitenkin ohjaajan paikalle ja totesin, että ”jotain uutta tässä on”, mutta myyjä vähätteli ja sanoi, että "no saattaa olla kenties jotain pientä".

Innostukseni sammui. Lähdin pois turhautuneena ja nöyryytettynä, tunsin itseni hölmöksi, kun en ymmärrä saapua liikkeeseen oikealla hetkellä, Ilmeisesti olin myös huonosti pukeutunut, kun minut heti arvioitiin epätoivotuksi henkilöksi hienoon autoliikkeeseen. Tajusin, ettei myymälän aukioloaika tarkoita sitä, että sinä aikana saisi palvelua. Ne ovat kaksi eri asiaa. Molemmat pitäisi ilmoittaa eriteltynä kuten esimerkiksi: Liikkeemme ovia pidetään auki klo 10-18 ja palvelemme klo 12 – 14.

Suututti aika lailla ja ajattelin soittaa liikkeen johdolle tehdäkseni valituksen. Niin en tehnyt vaan ajattelin helpottaa oloani kirjoittamalla blogin. Tämän. 


tiistai 21. helmikuuta 2017

Millainen huumori nöyryyttää?

Miten määritellä jokin vitsi rasistiseksi tai jollain muulla tavalla nöyryyttäväksi. Helsingin Sanomissa käsiteltiin vitsiä, jossa muslimi käyttää alkoholia vaikkapa Suomessa, kun Allah ei näe tänne saakka tai hän saa nauttia viskistä, koska se ei ole valmistettu viinirypäleistä.

Oleellista on se, mihin vitsin sisältämä kritiikki kohdistuu. Ivataanko siinä vain kaksinaismoraalia, jolloin se ei olisi rasistinen. Mutta jos kyse on siitä, että nimenomaan muslimi käyttäytyy naurettavasti; silloin se on rasistista. Sitä se on myös silloin, kun pilkka osuu heidän uskontoonsa, jolloin se koetaan henkilökohtaisesti nöyryyttäväksi.

Varsinkin stand-up koomikolta vaaditaan tilannetajua, jossa hän löytäisi huumorilleen oikean painotuksen. Saman vitsin voisi kertoa ja ymmärtää myös siten, että se ihailee miehen nokkeluutta ja sitä, että hän ajattelee omilla aivoillaan eikä alistu uskonnollisiin sääntöihin. Näin ymmärrettynä se ei ole nöyryyttävä vaan pikemminkin itsenäisyyttä ja älykyyttä arvostava.

Paljonko ihmisen olisi kestettävä nöyryyttäviä pilapuheita? Koska niistä saisi loukkaantua niin, ettei pidettäisi herkkähipiäisenä tai syytettäisi huonosta itsetunnosta, kun ei ymmärrä leikkiä? Usein ajatellaan, että huumori pitäisi sallia aina. Ei saisi olla mitään sellaista, mitä ei voisi tarkastella myös komiikan näkökulmasta, jotta ei oltaisi liian vakavia ja tosikkomaisia.

Huumorilla on, mahdollisen nöyryyttävän merkityksen takia, vahva vaikutus. Diktatuurissa ei kukaan voisi kuvitellakaan nauravansa yksinvaltiaan typeryyksille tai sille, miten hän pyrkii osoittamaan omaa valtaansa esimerkiksi sotilasparaateissa. Rangaistus olisi kova.


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pyromania

Ylivieskan kirkon polttajaksi epäiltyä miestä on haastateltu, mutta mitään motiivia ei ole selvinnyt. Epäilen että kyse on psyykkisesti sairaasta miehestä, jonka yhtenä oireena on pyromania. Tähän viittaa ainakin se, että mies oli jäänyt katsomaan paloa.

Lehtiuutisissa puhutaan tuhopoltosta, jota teko tietysti on, mutta samalla on viitattu miehen henkilökohtaisiin vaikeuksiin. Hän on ilmeisesti ollut psykiatrisessa hoidossa, näin veikkaisin ja se herättää monia kysymyksiä. Onko hän käyttänyt aktivoivia masennuslääkkeitä, jotka saattavat heikentää impulssikontrollia?

Pyromanian taustalla on tiedostamattomia tekijöitä, joita ihminen ei itsekään ymmärrä varsinkaan silloin, jos hänen intellektuaalinen kapasiteettinsa on heikko. Hän vain toteuttaa viettimäisiä impulssejaan kykenemättä pysäyttämään niitä. Teko tuottaa vallan ja voiman tunteita ja kiihottuneisuutta. Siihen ei välttämättä liity seksuaalista tyydytystä.

Mies, jos hän osoittautuu tulipalon sytyttäjäksi, joutuu varmaankin mielentilatutkimukseen, koska on syytä epäillä hänen olleen alentuneesti syyntakeinen tekoa tehdessään: joko täyttä ymmärrystä vailla tai jopa ymmärrystä vailla.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Mistä hyvä psykiatrinen hoito?

Psykiatrisen avun hakeminen on tosi vaikeaa, kun ei tiedä minne menisi puhumaan ongelmastaan. Pahoja pettymyksiä sattuu paljon, kun lääkärillä ei ole aikaa kuunnella ja hän keskittyy vain sairauteen eikä ihmiseen itseensä.

Luonnontieteellisestä koulutuksesta johtuen nykypsykiatria on lähempänä biologiaa kuin sielutiedettä. Lääkkeet ovat nopea ja helppo ratkaisu joillekin, mutta monille neuroottisista oireista kärsiville niistä ei ole mitään hyötyä. Haittana on se, että psykoterapiaan hakeutuminen viivästyy jopa vuosia.

Entä psykoterapia? Terveyskeskuksesta voi saada muutamia tapaamisia psykologille, koska kunnallisesti ei ole tarjolla pidempiä hoitoja. Onneksi Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian korvaus nostettiin vuoden alusta 57,60 euroon vajaan tunnin käynniltä. Terapian saamiseksi potilaan pitää kuitenkin olla mahdollisimman aktiivinen eikä jäädä vain odottelemaan.

Terapeutin valinta on ongelma. Olisiko parempi mennä kognitiiviseen vai psykoanalyyttiseen? Ratkaisu on vaikea, kun koulukuntien sisällä on niin erilaisia terapeutteja. Peruskoulutuksesta huolimatta jokaisella on omat teoriansa ja tapansa, joilla he yrittävät auttaa. Miten löytäisi sen, jonka kanssa synkkaisi mutta joka osaisi myös auttaa. Edellinen eli "synkkaus" on helppo tunnistaa, mutta se ei riitä hoidon onnistumiseksi.

Terapeutin muodollisen pätevyyden voi tarkistaa netistä, mutta se ei takaa käytännön ammattitaitoa ja kokemusta sen vaivan hoitamisesta, johon häneltä toivotaan apua. Muodollisia pätevyyden tasoja on kolme riippuen koulutuksen pituudesta ja syvyydestä. Tasot ovat ET, YET ja VET, ensimmäisenä lyhin ja viimeisenä pisin koulutus.

Mitä neuvoisin? Ainakin sen, että kannattaa olla rohkea ja käyttää omaa järkeä ja soittaa tai lähettää sähköpostia useisiin. Kannattaa vertailla terapeutteja ottamalla selvää ja keskustelemalla useamman kanssa, jopa tapaamalla paria kolmea. Kyseessä on niin suuri ponnistus ja koko elämän kannalta tärkeä asia, että suurikaan vaivannäkö ei ole turhaa.

Netistä saa runsaasti tietoa ja myös kokemuksia psykoterapioista. Kaikki terapiayhteisöt löytyvät helposti netistä. Opaskirjoja on suomeksi ainakin neljä, kaikki saatavissa kirjastoista:
Tiina Tikkanen: Psykoterapiaopas
Matti Huttunen: Psykoterapiat
Mikael Saarinen: Psykoterapiaan?
Tapani Tamminen: Psykoterapiat











lauantai 26. joulukuuta 2015

Naama punaisena

Olin haastateltavana, kun toimittaja teki lehtijuttua jännittämisestä ja pyysi minua kertomaan aiheeseen liittyviä henkilökohtaisia kokemuksia. Tällainen tilanne on harvinaista psykiatrille, joka normaalisti keskittyy vain muiden ongelmiin ja kokemuksiin. Yhtäkkiä ei tule mieleen paljon mitään ja sitten kun muistaa enemmän niin se ei enää mahdu juttuun mukaan.

Jotkut ihmiset uskovat ihan tosissaan, että psykiatri ja varsinkin psykoanalyytikko tietää omat taustansa ja tunteensa kuin vettä vaan, mutta eihän se tietenkään pidä paikkaansa. Epärealistisiin käsityksiin törmääminen harmittaa ja joskus myös loukkaa sen takia, kun psykiatria ei pidetä tavallisena ihmisenä, jolla on samoja henkilökohtaisia ongelmia kuin hänen potilaillaan.

Toimittajan kysymysten ansiosta muistin hyvin kuinka pelkäsin lapsena monia sosiaalisia tilanteita - oikeastaan en vain joitain vaan ihan kaikkia -  kun en tiennyt kuinka olisin niissä ollut ja mitä sanonut. Kuulin puhuttavan, että Juhani on vain herkkä, ja se ei silloin tuntunut yhtään hyvältä, pikemminkin hyvin nololta.

Minua yritettiin muutamia kertoja karaista, mutta eiväthän pelot ja jännitykset sillä tavalla lievity, pahenevat vain. Yhden ikävän tapauksen muistan erityisen hyvin, kun olin 13 -vuotias ja isäni pakotti minut esiintymään erääseen seurakunnan järjestämään yleisötilaisuuteen, ehkä juuri ennen Joulua, ja lukemaan katkelman jostain uskonnollisesta kirjasta. Siinä ei auttanut itku eikä mikään.
Se oli traumaattinen kokemus, kun naama punaisena, selkä hiestä märkänä ja sydän pamppaillen ja silmät sameana kyynelistä suoritin vaaditun tehtävän. Sen jälkeen hävetti niin, että olin valmis katoamaan maan alle ikuisiksi ajoiksi.


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Erityisherkkyys ja uupumus

Eritysherkkä ihminen on tavallista alttiimpi sairastumaan uupumukseen johtui se sitten työpaineista, huonosti toimivasta parisuhteesta tai muista liian pitkään jatkuneista ongelmista.

Uupumus on sairauden veroinen tila, burnout, joka ei korjaannu pelkällä levolla kuten normaali väsymys. Masennuslääkkeet auttavat vain harvoin ja vain pinnallisesti; ihmisen toimintakyky saattaa palautua, mutta hän jää sisäisesti tyhjäksi.

Monet kuntoutukset, kuten esimerkiksi Kelan ASLAK ja TYK, noudattavat samoja kliseemäisiä ajatuksia, joita voi lukea lähes jokaisesta aikakausilehdistä:
- opi sanomaan ei
- ajattele itseäsi
- elä tässä hetkessä
- seuraa tunteitasi
- ajattele positiivisesti
- nuku hyvin
- syö terveellisesti
- liiku ainakin puoli tuntia kolmesti viikossa
- jne.
Tuollaiset terveysneuvot ovat hyviä kenelle tahansa, mutta ne eivät huomioi uupumuksen ytimessä olevaa emotionaalista lamaantumista. Uupunut tarvitsisi apua nimenomaan siihen, että hän löytäisi uudestaan herkkyytensä ja kadottamansa sielullisuuden.


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Tarvitaanko diagnooseja?

Monet tunteet ovat vaikeasti hallittavia ja aiheuttavat sen takia ajoittain kärsimystä ja tarvetta saada apua ja helpotusta. Stressiä aiheuttava tunne voi olla melkein mitä vain: yleistä ahdistusta, pelkoja, masennusta ja toivottomuutta, pettymystä tai loukkaantuneisuutta jne.. Jostain syystä nuo tunneongelmat uskotaan ja otetaan todesta vasta sitten, kun niille annetaan jokin nimi, sairausdiagnoosi. Tavallisin selitys, ja moniin tarkoituksiin riittävän painava sellainen, on depressio. Nykyisin on erityisen muodikasta puhua kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, kun samalla korostetaan sen johtuvan geeneistä. On kuin kaikelle pitäisi löytyä jokin fyysinen syy ja vieläpä mielellään sellainen syy, joka saadaan näkyville jollain laboratoriokokeella tai kuvantamislaitteella.

Diagnoosi on jotain, minkä ihminen 'saa' tai se 'annetaan' hänelle. Mutta oli tuo määritelmä mikä tahansa, johtaa se ajatusprosessin pysähtymiseen ja luuloon, että ongelma olisi sillä tullut ymmärretyksi. "Siitä se kaikki johtuu", sanotaan ykskantaan. Todetaan esimerkiksi, että niin se depressio vaikuttaa tai että niin se narsisti käyttäytyy. Toistaiseksi ehkä vähiten lokeroiva – tosin aivan epävirallinen diagnoosi on HSP (High Sensitive Person). 

Mutta miksei jotain herkästi reagoivaa ihmistä, esimerkiksi kovista äänistä kärsivää tai herkästi pettyvää,  voisi ymmärtää ja uskoa ilman tällaista HSP kirjainyhdistelmää? 

Ville Rannan hauska, nykytilaa karrikoiva pilapiirros ”Kirkko ja kaupunki” lehdessä osui mielestäni aivan naulan kantaan.