torstai 10. toukokuuta 2018

Väkivaltariskin psykiatrinen arviointi


Osa väkivaltarikollisista uusii tekonsa, kun he pääsevät vankilasta viimeistään silloin, kun ovat kärsineet rangaistuksensa. Näin voi tapahtua, jos heitä ei ole tuomittu murhasta elinkautiseen. Joskus se on uhka yhteiskunnalle. 

Vapautuvan tai lomalle päästettävän vangin vaarallisuutta olisi arvioitava nykyistä huolellisemmin. Omassa tutkimuksessani, jossa oli 74 ensikertalaista tappajaa ja 41 tapon uusijaa, totesin seitsemän merkittävää tekijää, jotka altistivat toistuvaan väkivaltaan:

- mielenterveyden häiriö, johon liittyy paranoidisuutta tai alkoholisoitumista
- emotionaalinen kyvyttömyys käsitellä pettymystä tai masennusta
- lapsuuden aikaiset väkivaltamallit tai joutuminen itse uhriksi
- negatiivinen suhtautuminen isään sekä koko yhteiskuntaan
- heikompi älyllinen suorituskyky ja siihen liittyen huono koulumenestys
- aivotoiminnan psyko-orgaaninen häiriö
- taloudellisen itsenäisyyden puuttuminen

Näihin riskitekijöihin voitaisiin vaikuttaa oikein suunnatulla ja aktiivisella psykoterapialla. Aikaisemmin elämässä koettuja traumoja kuten vanhempien epäsosiaalista käytöstä ei voi poistaa, mutta suhtautumista niihinkin voi muuttaa.




keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Sopivan psykoterapeutin löytäminen ei ole helppoa

Esiintymispelko voi olla niin paha, että se aiheuttaa psykosomaattisia vaivoja. Laulaja Marika Krook (Eeva-lehti 1/18) joutui niiden takia pitkälle sairaslomalle. Oireet eivät tulleet tyhjästä. Lapsena hän oli kärsinyt yksinäisyydestä, kun kukaan ei ymmärtänyt häntä ja hän joutui nöyryytetyksi, kun ei onnistunut eräässä laulukilpailussa. Onneksi hän ei antanut periksi vaan jatkoi opiskelua ja sai sitten merkittävän voiton oopperalaulukilpailussa.

Raskas ahdistus vaivasi häntä aina kaksi viikkoa ennen esiintymistä ja parrasvaloissa alkoivat paniikkikohtaukset, jolloin laulujen sanat unohtuivat. Kesti päiviä selvitä stressistä. Haaveena ollut ammattiura vaikeutui ja parisuhde hajosi ja rahat loppuivat. Esiintymisiin tuli neljän vuoden tauko.

Miksei hän mennyt terapiaan, joka olisi auttanut? Hän selitti sen johtuneen siitä, että hän ei löytänyt itselleen sopivaa terapeuttia, jonka kanssa olisi kyennyt puhumaan tunteitaan.

On helppo neuvoa, että 'mene terapiaan', mutta sopivan löytäminen ei ole helppoa, koska terapioita ja terapeutteja on niin monenlaisia. Luonteeltaan ja taidoiltaan pätevä löytyy kuitenkin aina, jos on voimia etsimiseen ja uskaltaa käyttää omaa järkeä ja vaistoa arvioidessaan mahdollisia terapeutteja.

Psykoterapia on mahdollista myös etänä WhatsApp, FaceTime tai jonkin muun videopuhelun kautta, jos omalta paikkakunnalta ei löydy apua. Netistä saa neuvoja:

Kuka on huono terapeutti?
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/onko-terapiasi-ajanhukkaa-nain-tunnistat-huonon-terapeutin

Terapiasuuntauksia
https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiasuuntaukset/

Miten tunnistaa, toimiiko henkilökemia?
https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/miten-loytaa-hyva-terapeutti-asiantuntija-hyvan-yhteyden-tunnistaa-jo

Usein kysytyt kysymykset
https://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/usein_kysytyt_kysymykset/

Mitä on psykoanalyysi?
http://psykoanalyysi.com/wp/








maanantai 23. lokakuuta 2017

Psykiatrisen hoidon on oltava yksilöllistä

Tutkijoiden (HS 23.10.17) mielestä depressioita on 12 erilaista luokiteltuna sen mukaan mikä tämän oireen laukaisi: Syitä on hylätyksi joutuminen, yksinäisyys, pitkäaikainen stressi, päihteet jne. Sama hoito ei sovi kaikille.

Depressio on oireyhtymä, joka ilmenee jokaisella siitä kärsivällä omalla yksilöllisellä tavalla. Niitä on siis paljon enemmän kuin 12. Jotkut saavat apua lääkkeistä, mutta eivät kaikki.  Esimerkiksi huonon parisuhteen aiheuttama masennus tuskin korjaantuu SSRI lääkkeellä tai sillä, että kumppaneista vain toinen käy terapiassa. Silloin paras ratkaisu olisi pariterapia.

Jos depression syynä on vihan ja muiden tunteiden torjunta, ei pelkkä ymmärretyksi tuleminen korjaa tilannetta. Silloin tarvitaan apua siihen, että ihminen kykenisi sekä kokemaan että ilmaisemaan pettymyksensä, loukkaantumisensa ja vihansa niin, etteivät ne kapseloituisi hänen sisälleen.

Ihmisen yksioikoinen diagnosointi masentuneeksi ei huomioi sitä, että hänessä on piilossa muitakin puolia, jotka tulevat esille sopivassa seurassa. Hoidon tarkoitus ei ole keskittyä vain masennuksen oireisiin vaan etsitään yhteys hänessä olevaan terveesti reagoivaan puoleen.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005417105.html

lauantai 16. syyskuuta 2017

MIksi esiintyvä taiteilija altistuu huumeisiin?

Mietin miksi lahjakas laulaja tai näyttelijä ryhtyy käyttämään huumeita?

Ongelmaa voi lähteä avaamaan siitä tosiasiasta, että useimmat ihmiset jännittävät esiintymistä. Kuka tahansa muiden eteen astuva, toimi hän millä alalla tahansa, tahtoisi onnistua ja saada yleisönsä hyväksymisen, Samalla hän pelkää kritiikkiä ja sitä psykofyysistä kipua, jonka nöyryyttävä epäonnistuminen voisi aiheuttaa. Mitä siitä seuraisi? Pahimmillaan se olisi ahdistava häpeä, josta voisi tietysti selvitä nopeasti, jos saisi tukea ja lohdutusta esimerkiksi työtovereiltaan.

Esiintyvän taiteilijan tilanne on vaikeampi. Kyse ei ole vain siitä, että tulisi kipeä pettymys. Hänelle onnistuminen on joka päivä ja joka ilta yhtä dramaattinen; hän asettaa koko persoonansa alttiiksi särkymiselle, mutta joka kerta on sen lisäksi vaarassa myös hänen ammattinsa ja toimeentulonsa. "Mitä jos epäonnistun ja urani kääntyy laskuun", hän joutuu pohtimaan. Hän voi pelätä kuollakseen, vaikka ei ehkä uskalla myöntää sitä itselleen, jotta ei joutuisi kauhun vangiksi.

Ennen tärkeää esitystä voi esimerkiksi nuorelle ihmiselle tulla mieleen hakea nopeaa helpotusta lääkkeistä kuten beetasalpaajista tai ahdistusta vähentävistä aineista. Poikkeustapauksissa jopa huumeista. Mikään psykoterapia ei toisi apua riittävän nopeasti.

Tunteiltaan ja aisteiltaan herkkä ihminen, jollaisia kaikki parhaat taiteilijat ovat, pystyy jännittämään ja pelkäämään vielä tavallistakin enemmän, vaikka hän ei silti lähde karkuun estradilta. Jännittäminen on hänelle tärkeä osa esitykseen latautumista ja sen takia esiintyjä ei voi käyttää rauhoittavia ainetta; ne turruttaisivat ja voisivat pilata esityksen aitoutta ja ilmaisuvoimaa. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa pelko on saamassa yliotteen ja vie keskittymiskyvyn.

On luonnollista, että ihmisen mieli ja ruumis ovat esityksen jälkeen ylivirittyneessä tilassa. Rentoutuminen ei ole helppoa, jos ei ole onnistunut löytämään siinä tilanteessa toimivia keinoja.  Erilaiset aineet voivat silloinkin olla houkutteleva keino laukaisemaan sitä jännitys- ja kiihtymystilaa, jossa esiintyvä taiteilija on ollut suorituksensa aikana. Toki jokainen tietää järjellään, että silloin pitäisi mieluummin mennä vaikka kävelemään tai hakeutua läheisten ihmisten suojiin, mutta kaikkensa antaneena ihminen voi olla hetken niin heikoilla, ettei hän kykene toimimaan järkevästi.

Merkittävin huumeille altistava tekijä ei kuitenkaan ole esiintymisten jännittäminen tai vaikeus rentoutua. Pikemminkin päinvastoin: esiintyvä taitelija saa elämälleen merkityksen siitä, että hän antaa ja luo yleisölleen kokemuksia. Siitä hän saa iloa ja on onnellinen, kun onnistuu tavoittamaan yleisönsä. Monet kertovat kuinka onnistunut intensiivinen vuorovaikutus on kuin huume, jota he tarvitsevat tunteakseen olevansa elossa.

Esiintymislavalla taiteilija saa vastaanottaa rakkautta ja voi olla rohkeasti oma itsensä. Ongelma tulee siitä, kun hän joutuu olemaan pitkään yksin ilman yleisön antamaa stimulaatiota. Energiataso laskee ja mieleen voi hiipiä ahdistava yksinäisyys, hylättynä olon kuvitelma ja jopa masennus ja tyhjyyden tunne. Sellainen ahdistava olotila voi olla syynä piristävien huumeiden kokeiluun varsinkin silloin, kun pitäisi päästä taas vireeseen ja löytää itsestää uusia voimia ja innostusta.

Kaikkein haastavin tilanne on niillä rakastetuimmilla ja ihaillummilla tähdillä, joilta kaivataan jatkuvasti huippusuorituksia samaan tapaan kuin urheilusankareilta. Taiteilija tekee kaikkensa ja haluaa täyttää häneen asetetut odotukset, vaikka takaraivossa olisi pelko siitä, että ei kykenisi parhaimpaansa vaan tuottaisi ihailijoilleen pettymyksen. Tällaisessa tilanteessa huumeisiin ajautuneita ovat olleet esimerkiksi Elvis Presley, Whitney Houston ja Jimi Hendrix.






lauantai 1. huhtikuuta 2017

Nöyryytys autoliikkeessä

Tämä tapahtui kuluneella viikolla eräässä autokaupassa, kun menin tutustumaan uudistettuun, vuoden 2017 malliin, josta olin nähnyt mainoksia. Jouduin harhailemaan suuressa hallissa uusien autojen välissä, kun kukaan myyjistä ei tullut palvelemaan, vaikka heitä oli paikalla neljä tai viisi eikä sillä hetkellä ollut muita asiakkaita. Myyjillä oli selvästi muuta tärkeämpää tekemistä; asiakkaan auttaminen ei kiinnostanut. Olin näkymätön asiakas.

Uskaltauduin häiritsemään heitä, kun en löytänyt sitä, mitä etsin. "Ei täällä ole niitä, koska ne ovat renkaiden vaihdossa", he vastasivat lyhyesti. "Ulkona voisi olla yksi, mutta me emme voi lähteä näyttämään.” Syynä oli se, että autojen avaimet sattuvat olemaan sillä hetkellä niin sekaisin, ettei kaapista löytynyt oikeaa.

Ei tästä tule mitään, ajattelin ja aioin lähteä ulos. Vaimoni, joka ei ole kiinnostunut autoista, vaan pikemminkin vihaa autokauppoja yhtä paljon kuin rautakauppoja, oli jo siinä vaiheessa lähtenyt pois. Hän sanoi, ettei jaksaisi kuunnella teknisiä selostuksia.

Tunsin itseni hölmöksi ja onnettomaksi, kun en tiennyt, mitä tekisin. Kärsimykseni palkittiin, kun lopulta odottelun jälkeen luvattiin ajaa parkkialueelle se auto, jonka halusin nähdä. Harmikseni se ei ollut sedan vaan tavaran kuljetukseen sopiva farmari, joka oli tupaten täynnä talvirenkaita.

Silti olin vielä hyvällä tuulella ja kehuin, että uusi malli näyttää minusta oikein hyvältä. 
- "Ei tämä mikään uusi malli ole", tokaisi myyjä. 
- "Onhan tämä monesta kohtaa ihan eri näköinen, tyylikkäämpi, kuin edellisen vuoden malli", väitin minä.
- "No joo, ehkä on vähän stailattu", hän myönsi.
En lannistunut vaan halusin nähdä sisältä, vaikka myyjä esteli sanomalla, ettei siellä ole mikään muuttunut. Istuin kuitenkin ohjaajan paikalle ja totesin, että ”jotain uutta tässä on”, mutta myyjä vähätteli ja sanoi, että "no saattaa olla kenties jotain pientä".

Innostukseni sammui. Lähdin pois turhautuneena ja nöyryytettynä, tunsin itseni hölmöksi, kun en ymmärrä saapua liikkeeseen oikealla hetkellä, Ilmeisesti olin myös huonosti pukeutunut, kun minut heti arvioitiin epätoivotuksi henkilöksi hienoon autoliikkeeseen. Tajusin, ettei myymälän aukioloaika tarkoita sitä, että sinä aikana saisi palvelua. Ne ovat kaksi eri asiaa. Molemmat pitäisi ilmoittaa eriteltynä kuten esimerkiksi: Liikkeemme ovia pidetään auki klo 10-18 ja palvelemme klo 12 – 14.

Suututti aika lailla ja ajattelin soittaa liikkeen johdolle tehdäkseni valituksen. Niin en tehnyt vaan ajattelin helpottaa oloani kirjoittamalla blogin. Tämän. 


tiistai 21. helmikuuta 2017

Millainen huumori nöyryyttää?

Miten määritellä jokin vitsi rasistiseksi tai jollain muulla tavalla nöyryyttäväksi. Helsingin Sanomissa käsiteltiin vitsiä, jossa muslimi käyttää alkoholia vaikkapa Suomessa, kun Allah ei näe tänne saakka tai hän saa nauttia viskistä, koska se ei ole valmistettu viinirypäleistä.

Oleellista on se, mihin vitsin sisältämä kritiikki kohdistuu. Ivataanko siinä vain kaksinaismoraalia, jolloin se ei olisi rasistinen. Mutta jos kyse on siitä, että nimenomaan muslimi käyttäytyy naurettavasti; silloin se on rasistista. Sitä se on myös silloin, kun pilkka osuu heidän uskontoonsa, jolloin se koetaan henkilökohtaisesti nöyryyttäväksi.

Varsinkin stand-up koomikolta vaaditaan tilannetajua, jossa hän löytäisi huumorilleen oikean painotuksen. Saman vitsin voisi kertoa ja ymmärtää myös siten, että se ihailee miehen nokkeluutta ja sitä, että hän ajattelee omilla aivoillaan eikä alistu uskonnollisiin sääntöihin. Näin ymmärrettynä se ei ole nöyryyttävä vaan pikemminkin itsenäisyyttä ja älykyyttä arvostava.

Paljonko ihmisen olisi kestettävä nöyryyttäviä pilapuheita? Koska niistä saisi loukkaantua niin, ettei pidettäisi herkkähipiäisenä tai syytettäisi huonosta itsetunnosta, kun ei ymmärrä leikkiä? Usein ajatellaan, että huumori pitäisi sallia aina. Ei saisi olla mitään sellaista, mitä ei voisi tarkastella myös komiikan näkökulmasta, jotta ei oltaisi liian vakavia ja tosikkomaisia.

Huumorilla on, mahdollisen nöyryyttävän merkityksen takia, vahva vaikutus. Diktatuurissa ei kukaan voisi kuvitellakaan nauravansa yksinvaltiaan typeryyksille tai sille, miten hän pyrkii osoittamaan omaa valtaansa esimerkiksi sotilasparaateissa. Rangaistus olisi kova.


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pyromania

Ylivieskan kirkon polttajaksi epäiltyä miestä on haastateltu, mutta mitään motiivia ei ole selvinnyt. Epäilen että kyse on psyykkisesti sairaasta miehestä, jonka yhtenä oireena on pyromania. Tähän viittaa ainakin se, että mies oli jäänyt katsomaan paloa.

Lehtiuutisissa puhutaan tuhopoltosta, jota teko tietysti on, mutta samalla on viitattu miehen henkilökohtaisiin vaikeuksiin. Hän on ilmeisesti ollut psykiatrisessa hoidossa, näin veikkaisin ja se herättää monia kysymyksiä. Onko hän käyttänyt aktivoivia masennuslääkkeitä, jotka saattavat heikentää impulssikontrollia?

Pyromanian taustalla on tiedostamattomia tekijöitä, joita ihminen ei itsekään ymmärrä varsinkaan silloin, jos hänen intellektuaalinen kapasiteettinsa on heikko. Hän vain toteuttaa viettimäisiä impulssejaan kykenemättä pysäyttämään niitä. Teko tuottaa vallan ja voiman tunteita ja kiihottuneisuutta. Siihen ei välttämättä liity seksuaalista tyydytystä.

Mies, jos hän osoittautuu tulipalon sytyttäjäksi, joutuu varmaankin mielentilatutkimukseen, koska on syytä epäillä hänen olleen alentuneesti syyntakeinen tekoa tehdessään: joko täyttä ymmärrystä vailla tai jopa ymmärrystä vailla.


Väkivaltariskin psykiatrinen arviointi

Osa väkivaltarikollisista uusii tekonsa, kun he pääsevät vankilasta viimeistään silloin, kun ovat kärsineet rangaistuksensa. Näin voi tap...